maanantai 25.9.2017
Maakuntatunnukset
Maakuntatunnukset

Keski-Pohjanmaan maakuntavaakuna

Keski-Pohjanmaan maakuntavaakunaksi on aikoinaan valittu Pohjanmaan vanhin vaakunasinetti Juhana III:n (1537-1592) ajalta.

Vaakunassa on sinisellä pohjalla hopeinen taakseen katsova näätä, jonka kynnet ja kieli ovat kultaa. Pohjassa on viisi hopeista naularistiä edustamassa jo 1500-luvulla olemassa olleita emäseurakuntia. Naularisti on kirkonrakentajien käyttämien puisten rakennusnaulojen tyylitelty jäljitelmä.

Maakuntalippu

Maakuntahallitus valitsi maakuntalipun vuonna 2000. Lipun keskellä on taakseen katsova näätä sinisellä pohjalla ja lipun reunoilla on valkoiset reunapaalut. Lipussa on perinteisen vaakunan tunnusmerkit.

Kiuru (Alauda arvensis) - maakuntalintu

"Kiuru liversi intohimoisesti kohotessaan haaleata taivasta vastaan", kirjoitti F.E. Sillanpää. Moni meistä on maannut selällään nurmella ja seurannut kotikiurun nousua taivaalle. Kiurun lauluun kuuluu matkintoja ja kirkkaita ääniä. Kansa uskoo, että syömällä raa'an kiurun munan saa kauniin lauluäänen! Tämä lakeuksien lintu sopii mainiosti Keski-Pohjanmaan tunnukseksi. Se laulaa herkeämättä pohjalaisille ihmisille, kissankelloille ja kiurunkannuksille.

Kissankello (Campanula rotundifolia) - maakuntakukka

Kissankellon, keskikesän kukan, siro olemus ja nuokkuvat, taivaansiniset kukat herkistävät jokaisen mielen takaisin lapsuuden suviselle niitylle pehmeään tuuleen ja auringonpaisteeseen, heinäsirkkojen, perhosten ja keijukaisten maailmaan. Kellokukkia on Suomessa kymmenen lajia, eräät yleisiä ja useat kissankelloa isompikukkaisia. Silti erityisesti kissankello vetoaa meihin, kaiketi juuri vaatimattomuudellaan.

Gneissi - maakuntakivi

Yleisin keskipohjalainen gneissityyppi on kiillegneissi. Se on harmaa tai punaraitainen ja liuskeinen kivi. Siinä vuorottelevat karkearakeiset kerrokset ohuiden, hienorakeisten kerrosten kanssa. Punertavat graniittiset suonet ovat yleisiä. Gneissit ovat syntyneet vuorijonon rapautumistuotteista, maasälpä-, kalkki- tai rautarikkaista hiekoista tai savista, taikka tulivuorten purkaustuotteista, laavoista ja tuhkista.

Keski-Pohjanmaan laulu - maakuntalaulu

Näät, kuinka rannat viljavat

on virtain kahta puolta

ja kylät suuret kansoineen,

mi maasta pitää huolta,

mi tuttu meren myrskyisen

ja hallan hyisen, katehen.

Kas siitä soinnun saa

tää Keski-Pohjanmaa.


Ja urheasti kestäneet

on miehet taiston tulta,

maan eestä henkens´ antaneet,

ja peittänyt tää multa.

Myös sankar´isäin lapset me

maan eestä kaiken annamme.

Kas siitä turvan saa

tää Keski-Pohjanmaa.


Virtaimme juuret juontavat

niin kauas syömmeen Suomen,

ne rannan tuomet, pihlajat

juottavat joka huomen.

Myös kansan juuret maassa on,

sen turva taivaan taattohon.

Kas siitä voiman saa

tää Keski-Pohjanmaa.

Sävelletty K-P:n maakuntajuhlaan Veteliin 1929.

Sävellys ja sanoitus kanttori Oskari Metsola, Kalajoki

s. 1874 k. 1951


Rantakatu 14, 67100 Kokkola
Strandgatan 14, 67100 Karleby
Puh/Tel 040 160 5700
Fax (06) 868 0308
kirjaamo@keski-pohjanmaa.fi
SEURAA MYÖS