.
Tankar
Tankarin yhä merenkulkijoita satamaan ohjaava majakkasaari Kokkolan ulkosaaristossa on yksi kaupungin suosituimpia matkailukohteita ja tarjoaa matkailijalle kiehtovia kokemuksia luonnosta ja vanhasta saaristolaiselämästä.
Tankarin rakennuskantaan kuuluu vuonna 1889 rakennetun majakan ohella noin 50 rakennusta ajalta, jolloin se oli kalastajien ja hylkeenpyytäjien tukikohta, kappeli vuodelta 1754, entisajan kulttuurista kertova hylkeenpyyntimuseo ja luotsiasema. Saaren luonto on enimmäkseen karuhkoa, mutta paikon siellä on myös rehevämpiä kohtia.
Tankar sijaitsee noin tunnin meritiematkan päässä mantereesta. Saaristoristeilijä m/s Jenny liikennöi sinne koko kesän ajan päivittäin. Veneilijöitä varten Tankarissa on aallonmurtajan suojaama vierasvenesatama.
Saarella voi yöpyä luotsiaseman huoneissa Tankar Innissä, vanhoissa majakkamestarin ja majakkamestarin tuvissa tai kalastajakylän vierasmajassa. Päiväristeilyn aikana taukoa voi pitää keskellä saarta olevassa kahvilassa. Tankarissa on myös Keski-Pohjanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen lintuasema, jota käyttävät pääasiassa lintujen rengastajat, tutkijat ja harrastajat. Asemalla vierailee myös turistiryhmiä.
Ohtakari
Kokkolan pohjoispuolella, Vattajanniemen kärjessä sijaitseva Ohtakarin idyllinen kalastajakyläsaari on yhdistetty mantereeseen pengertiellä, joten sinne pääsee paitsi veneillä myös autolla, moottoripyörällä tai polkupyörällä.
Läheisestä mantereesta huolimatta saarella on merellinen tunnelma, sillä länsirannalta avautuu näköala avomerelle. Maan puolta hallitsevat Vattajan kauniit rantahietikot.
Mantereen puolelle saarta tiheään rakennetut kalastajien mökit eli kämpät ovat nykyisin lähinnä kesäasuntokäytössä, mutta kalastajakylän vanha ilme on säilynyt hyvin. Kylässä sijaitsee myös perinteisestä kalastajan kämpästä, ladoista ja veneistä koostuva varsinainen kalastusmuseo.
Ohtakarissa on myös entinen luotsiasema, hyvät näköalata tarjoava pooki, luontopolku ja Ohtakarin Leirikeskus, joka vuokraa mökkejä yöpymiseen ja tiloja kokousten tai juhlien järjestämiseen. Myös Lohtajan Kalastajainseura vuokraa yöpymistiloja. Virvokkeita ja muuta tarpeellista saa kalastajakylän baarista.
Vuosittain heinäkuussa Ohtakarin kalastajakylässä vietetään suosittuja Kalajuhlia ja elokuussa leirikeskuksessa hengellistä Siikasafaria, molempia herkullisten kalaruokien kera.
Kokkolasta Ohtakariin on maanteitse matkaa noin 40 kilometriä. Valtatie 8:lta käännytään Lohtajan kylään, josta käännytään vasempaan Ohtakaria kohti. Tie on päällystetty perille saakka.
Kallankarit
Maa- ja Ulkokallan saaret ovat mielenkiintoinen perinne- ja luonnonmaisema-alue Kalajoen edustalla. Ne ovat olleet kalastajien ja hylkeenpyytäjien tärkeänä tukikohtana jo keskiajalta lähtien. Ruotsin kuninkaan Kallankareille vuonna 1669 antama rajoitettu itsehallinto karikokouksineen ja haminaoikeuksineen on siellä yhä käytössä.Maakallassa on kahdeksankulmainen puukirkko ja pappila vuodelta 1780, kalastusmuseo ja useita kalastajien mökkejä. Ulkokallassa on jo käytöstä poistunut majakka vuodelta 1871. Ulkokallassakin on kalastajien mökkejä ja myös matkailuyritystoimintaa. Ulkokallaan järjestetään kesäaikaan tilauksesta opastettuja retkiä.
Muu saaristo- ja rannikkoalue
Keski-Pohjanmaalla tiheää saaristoa on Kokkolan kaupungin ja Kalajoella Rahjan kylän edustalla. Saaristo on viehättävää veneily- ja ulkoilualuetta, kunhan kunnioittaa sen herkkää luontoa etenkin lintujen pesimäaikaan.
Saaristomainen tunnelma on tavoitettavissa muillakin kulkuneuvoilla kuin veneillä Kokkolasta Pietarsaareen johtavan tie numero 749 varrelta. Seitsemän Sillan Saaristoksi kutsutulla alueella on mukavia kylä- ja luonnonmaisemia sekä jonkin verran majoitus-, ruokailu- ja muita matkailupalveluja.
Koko 35 kilometrin pituisen tien varrella kulkee päällystetty pyörätie. Alueella on myös patikkapolkuja ja melontareittejä. Seitsemän Sillan Saaristoon pääsee tutustumaan myös tilausristeilyllä Kokkolasta.
Keski-Pohjanmaan rannikon luontotyyppimaisemassa vaihtelevat hiekkarannat, rantakalliot, rantaniityt ja jokisuut, joilla on omat kasvistonsa ja eläimistönsä.
Keski-Pohjanmaalla maa nousee merestä lähes metrin sadassa vuodessa, mistä johtuen rantaviiva on siirtynyt vuosisatojen kuluessa huomattavasti merelle päin. Alavimmilla paikoilla nuo muutokset rannikon maisemassa ovat nähtävissä jo yhden ihmisiän aikana.
Maankohoamisilmiöön voi tutustua havainnollisesti multimediatekniikan, pelien ja näyttelyiden avulla Kalajoen Meriluontokeskuksessa.
Suurin maisemallinen erikoisuus on Vattajanniemi, Pohjois-Euroopan laajin yhtenäinen lentohietikko Lohtajan edustalla, noin 30 kilometriä Kokkolasta pohjoiseen. Siellä on hietikkoa 1400 hehtaaria ja yhtenäisen hiekkarannan pituus on 12 kilometriä. Rannan hiekkadyynit ovat jopa parikymmentä metriä korkeita.
Vattaja on osan vuodesta puolustusvoimien harjoitusalueena, mutta uimarannalle Vattajanniemen kärjessä pääsee lepäilemään läpi kesän.
Suuri hiekkaranta-alue on myös Kalajoen Hiekkasärkät, joka sijaitsee kymmenen kilometriä Kalajoen keskustasta etelään. Hiekkasärkillä on suosittu leirintäalue vieressään muun muassa vesipuisto, kylpylä, hotelli, golfkenttä sekä erilaisia ohjelmapalveluita.
Marinkaisista Lohtajan kautta Alaviirteelle kulkeva Pohjanmaan vanha rantatie tarjoaa hyvän reittivaihtoehdon suoralle valtatie 8:lle. Aivan tielle asti meri ei avaudu, mutta rantaan pääsee pistoteitä pitkin. Tien varrella on myös kulttuurimaisemaa, historiallisia nähtävyyksiä ja kohtalaisesti palveluitakin. Pohjanmaan vanha rantatie on myös hyvä pyöräilyreitti.
Veneillä saapuville on laituripaikkoja ja palveluja GSF:n koti- ja vierasvenesatamassa Mustakarilla, Vanhansatamanlahden pohjoisrannalla, Kokkolan Purjehtijoiden kotisatamassa lahden etelärannalla Elbassa ja Kokkolan Venekerhon satamassa Ykspihlajan Sahaniemessä (Potti). Tarkempaa tietoa löytyy seurojen kotisivuilta.
Metsäpeuranmaan luontomatkailualue
Metsäpeuranmaan matkailualue Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Keski-Suomen rajaseudulla tarjoaa luonnon ystäville hienoja elämyksiä.
Suurin osa Metsäpeuranmaasta sijaitsee Suomenselän vedenjakaja-alueella, jonka maisemat ja luonto muistuttavat monessa suhteessa Lappia. Sen tunnetuimmat matkailukohteet ovat Salamajärven kansallispuisto ja Peuran polun vaellusreitistö.
Metsäpeuranmaa on saanut nimensä Suomenselän luontoon alunperinkin kuuluneesta ja sittemmin uudelleen istutetusta metsäpeurakannasta.
Hyvällä tuurilla vaeltaja voi nähdän muutaman yksilön suon reunassa, mutta jo lintujen laulu, eri-ikäiset metsät, vaihtelevat luontotyypit ja erämaan rauhakin riittävät antamaan unohtumattomia elämyksiä, joihin saa lisäväriä liikkumalla erämaassa eri vuodenaikoina.
Salamajärven kansallispuisto
Salamajärven kansallispuisto tunnetaan erityisesti monipuolisesta suoluonnosta ja erämaaeläimistöstä. Siellä on myös luonnontilaisina säilyneitä aarnimetsiä ja rauhallisia metsäjärviä.
Kansallispuiston maisemassa vuorottelevat laajat nevat kangassaarekkeineen ja kivikkoiset mäntykankaat. Paikoin kivikkoisuus muuttuu yhtenäiseksi avolouhikoksi.
Salamajärven kansallispuisto on vedenjakajalla, jossa korkeuserot ovat pieniä ja veden virtailu vähäistä; siksi alueella on runsaasti soita.
Yleisimpiä ovat suuret, avonaiset ja vähäpuustoiset nevat, mutta sieltä löytyy edustava valikoima myös muunlaisia soita. Merkityillä reiteillä on helppo tutustua monipuoliseen suoluontoon. Merkittävin soista on Heikinjärvenneva, jonka reunalla olevasta luontotornista voi tarkkailla runsasta kahlaajalinnustoa.
Sekä kansallispuistosta että erityisesti läheisestä Salamajärven luonnonpuistosta löytyy myös hienoja luonnonmetsiä. Kansallispuiston edistavinta metsäluontoa on Koirajoen aarnialue puiston pohjoisosassa, jota on suojeltu Metsähallituksen omalla päätöksellä jo 1900-luvun alusta.
Peuran polku
Peuran polun vaellusreitistö alkaa Perhosta, Salamajärven kansallispuiston tuntumasta ja kulkee laajojen, suojeltujen metsä- ja suoalueiden läpi Lestijärvelle ja sieltä edelleen Reisjärvelle. Matkan varrella on lukuisia pieniä järviä, rauhallisia lampia sekä kivikkoisia mäntyharjuja.
Vaatimustasoltaan Peuran polun 77 kilometrin mittainen runkoreitti on keskitasoinen. Soiden ja osin kivikoidenkin ylittämistä helpottavat pitkospuut, eikä suuria korkeuseroja polulla ole.
Peuran polun runkoreitti on merkitty oranssilla värillä ja matkan varrella on kilometri- ja opastusviittoja. Alueen polkuverkosto taukopaikkoineen on hyvässä kunnossa.
Lukuisten taukopaikkojen ansiosta oman retkiohjelman suuunnittelu päiväretkistä pitkiin vaelluksiin on helppoa. On laavuja, nuotiopaikkoja, kämppiä ja kotia. Peuran polun varrella on myös autiotupia, joissa voi yöpyä.
Runkoreitin rinnalla Peuran polun varrella on lyhyempiä rengasreittejä, joilla niilläkin patikkaretkiin tottumattomat, kiireiset ja lapsiperheet löytävät erämaan tuntua ja näyttäviä kohteita.
Lyhyitä luontopolkuja on runkoreitin kaikissa kunnissa lähellä opastuskeskuksia, Koirasalmen luontotupaa Kivijärvellä, Joutenhovia Perhossa, Valkeisjärven leirintäaluetta Lestijärvellä ja Petäjämäen ulkoilukeskusta Reisjärvellä.
Monipuolinen oheispalvelutarjonta
Paikallisten yritysten majoituspalvelut on hyvä vaihtoehto, jos haluaa esimerkiksi yöksi kunnon sänkyyn ja päivän päätteeksi valmiiksi katetun päivällisen. Seuraavana päivänä voi jatkaa vaellusta tai kalastusta erämaassa.
Alueen matkailu- ja ohjelmapalvelutarjontaan kuuluu opastettuja kalastus-, marjastus- tai metsästysretkiä, ohjattuja luonto- ja elämysretkiä kaikenikäisille pettuleivän teosta karhunkatseluun sekä hemmottelupalveluja hieronnasta turvehoitoihin ja räätälöityä ohjelmaa isoille ja pienille ryhmille.
Metsäpeuranmaan luontomatkailualueen opastuskeskukset ja lähtöpisteet ovat alueen erämaisuudesta huolimatta sopivan lähellä hyvää tieverkostoa.
Peuran polun eteläinen alkupää löytyy Perhossa löytyy, kun kääntyy valtatieltä 13 (Kokkola-Äänekoski) Perhon Möttösen kylän kohdalla Salamajärven kansallispuistoa kohden, jonne on viitoitus. Itse puistoon on matkaa parikymmentä kilometriä, mutta jo tien alkupäässä voi käyttää patikoinnin lähtöpisteenä Perhon luontomatkailukeskus Joutenhovia.
Toinen hyvä lähtöpiste hieman pohjoisempana on Valkeisjärven leirintäalue Lestijärvellä, Himanka-Viitasaari -tien varrella. Lestijärvellä on monipuolinen luontomatkailun oheispalvelutarjonta.
Pohjoisimmat lähtöpisteet ovat hotelli-ravintola Susisaari sekä Petäjämäen ulkoilukeskus Reisjärvellä, jossa luontoalueita on kehitetty erityisesti lasten seikkailutarpeita ajatellen.
Linnustoalueet
Keski-Pohjanmaa on lintuharrastajalle monipuolinen alue. Upeinta keskipohjalaista luontoa ovat jokilaaksojen peltoaukeat, laajat aapa- ja keidassuot, erämaiset metsät, merenrannikon matalat ja runsaslinnustoiset rehevät lahdet, Suomen upeimmat hiekkadyynialueet, kahlaajarannat ja mansikkana pohjalla - kaunis merensaaristo.
Keski-Pohjanmaalla kohtaavat etelä ja pohjoinen, itä ja länsi. Myös siksi lintumatkailijalle ja -harrastajalle löytyy paljon kiinnostavaa nähtävää. Ja lintujen luontaiset muuttoreitit ja maankohoamisrannikko tarjoavat loistavat mahdollisuudet nähdä kaikki maamme läpi muuttavat kahlaajalajit, usein sata- ja jopa tuhatpäisinä parvina.
Lue tarkemmin Keski-Pohjanmaan lintulajeista ja lintupaikoista
Keski-Pohjanmaan Lintutieteellinen Yhdistys on laatimassa kirjaa maakunnan parhaista lintukohteista. Vuonna 2010 julkaistava kirja opastaa yli sadalle hyvälle lintukohteelle.
Lintupaikkaoppaaseen tulee tuhti tietopaketti linnuista, lintupaikoista ja -harrastuksesta näyttävien kuvien ja karttojen kera. Oppaasta on tarkoitus tehdä myös nettiversio ja siinä huomioidaan myös maakunnan ulkopuolelta tulevien virkistys- ja luontomatkailijoiden tarpeet.
Kirjan lukemisen jälkeen tietää, mihin päin maakuntaa kannattaa suunnata lintuja kiikaroimaan vuoden eri ajankohtina ja missä voi parhaiten tutustua kuhunkin lajiryhmään. Samalla saa vinkkejä muuhunkin luontoretkeilyyn saaristo-, rannikko-, suo-, metsä-, jokilaakso- ja taajamaympäristössä.
Tankarin saarella Kokkolan edustalla sijaitsee lintuasema, jota käyttävät pääasiassa rengastajat, tutkijat ja harrastavat. Muutenkin tutustumisen arvoiselle saarelle on kesäisin säännöllinen reittiliikenne ja asemalla vieraileekin vuosittain lukuisia turistiryhmiä, joille esitellään aseman toimintaa ja saaren luontoa.
Raution Eihvelin torni
Kalajoen Raution Kettupöllän päälle vuonna 2008 rakennettu Eihvelin torni sijaitsee aika lailla erilaisessa maisemassa kuin kaimansa Pariisin Eiffel. Sen noin sata metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevalta ylätasanteelta nimittäin avautuu noin 30 kilometrin säteellä metsää, suota ja erämaata.
Tasaisesta maisemasta kohoaa muutamia harjuja. Hyvällä ilmalla tornista näkee kaukoputkella merelle saakka. Talot, pellot, tiet ja muut rakennettu ympäristö kätkeytyvät puuston piiloon.
Rautiolaiset rakensivat tornin ennen kaikkea opetusmielessä nuoria varten . Sieltä on hyvä oppia tuntemaan erilaisia puulajeja ja luontotyyppejä, havannoida kiikarilla tai kaukoputkella lintuja ja nisäkkäitä.
Jatkossa Eihvelin tornin ympäristöön on tarkoitus tehdä luontopolkuja, jotta luontotyyppeihin on helppo tutustua myös maanpinnan tasolta. Kuuden kilometrin päässä tornista sijaitsevalle Eräjärvelle tehdään talveksi kelkkaura.
Näköalatorni jatkosuunnitelmineen täydentää Vääräjoen varteen yrittäjäpohjalta syntyneitä elämysmatkailupalveluja. Raution Eihvelin tornille on opastus Rautio-Sievi -maantieltä pari kilometriä keskusta Sieviin päin. Tätä opastettua soratieosuutta on seitsemisen kilometriä. Vielä toistaiseksi henkilöauto on paras jättää metsäautotien levikkeelle, josta tornille on matkaa noin 700 metriä.
Luontokokoelma Kieppi
Luontokokoelma Kiepissä on esillä kolmen innokkaan luonnonharrastajan keräämät kokoelmat luonto-, mineraali- ja perhosnäytteistä eri puolilta maailmaa. Pysyvä näyttely sijaitsee Kokkolan museokorttelissa (Pitkänsillankatu 26) ja on avoinna kesäisin ti-su klo 11-16, muina vuodenaikoina ti-pe klo 12-15, torstaisin myös klo 18-20 ja viikonloppuna klo 12-17. Kieppiin on ilmainen sisäänpääsy.
Veikko Salkion luontokokoelma
Kiepin ytimenä on Veikko Salkion luonnonhistoriallinen kokoelma, johon sisältyy yli tuhat näytettä täytetyistä suomalaisista linnuista ja nisäkkäistä, eri puolilta maailmaa kerätyistä sarvista,kalloista ja luista, fossiileista, erikoisista luonnonmuodostumista ja vanhojen metsästyskulttuurien välineistöstä.
Yksi sen erikoisuuksista on vitriini eläimistä, joilla on esimerkiksi värimuunnos tai epämuodostuma. Niitä tai muitakaan kokoelman eläimistä ei ole surmattu, vaan kaikki ovat kokeneet luonnollisen kuoleman.
Ruokolahdella syntynyt Veikko Salkio (1912-2006) oli lapsesta lähtien kiinnostunut luonnosta ja täytti ensimmäisen lintunsa 15-vuotiaana. Tutkittuaan Einari Merikallion kirjoja hän innostui erityisesti Petsamon Heinäsaarten luonnosta. Onnekseen hän pääsi Petsamoon vuonna 1936 aluksi rajavartijaksi ja siirtyi kaksi vuotta myöhemmin sinne juuri perustettujen luonnonsuojelualueiden hoitajaksi.
Sodan jälkeen Salkio jatkoi luonnonsuojelualueiden hoitajan työtä Lapissa Rovaniemeltä käsin ja aloitti järjestelmällisen luontokokoelman keruun Suomen luonnonvaraisista nisäkkäistä ja linnuista. Hän sai luvan kerätä näytteitä myös rauhoitetuista lajeista edellytyksellä, että ne sijoitetaan aikanaan museoon.
Eläkkeelle jäätyään ja museon paikkaa miettiessään Salkio päätyi Kokkolaan oman kertomansa mukaan siksi, että kaupunki sijaitsee koko maata ajatellen hyvällä paikalla. Kokoelma avattiin vuonna 1982. Nykyiset tilansa ja nimensä se sai vuonna 2000.
Veikko Salkio jatkoi kokoelmanhoitoa kuolemaansa eli 94-vuotiaaksi saakka. Hän ehti julkaista Petsamo-aiheisen kirjan, joka sisältää myös taitavasti tehtyjä omia piirroksia. Salkion taiteellinen silmä näkyy myös hänen tavassaan rakentaa Kiepin näytteille luonnollinen alusta sekä hänen erikoisissa puu- ja kivinäytteissäänkin.
Näyttelytoiminnan ohessa Kieppi tekee luonto- ja ympäristökasvatuksen merkeissä yhteistyötä muun muassa koulujen, laitosten sekä alan harrastajien ja tutkijoiden kanssa.
Viljo Nissisen mineraalikokoelma
Samassa rakennuksessa toimiva Viljo Nissisen mineraalikokoelma on myös sinnikkään työn tulos. Merimiehenä ja sittemmin kirjanpitäjänä Kokkolassa toiminut Viljo Nissinen (1914-2000) keräsi 1366 näytteen kokoelmaansa yli 60 vuotta.
Kokoelmaan tutustuvalle on esillä loistavanhehkuisia ja koristeellisia taideteoksia, nimeltään hieman tutumpiakin kaivosteollisuuden mineraaleja sekä tieteellisesti kiinnostavia näytteitä kuten meteoriitteja.
Mineraalinäytteet on koottu eri puolilta maailmaa. Kokoelmassa on mukana noin kolmannes maapallon mineraaleista.
Armas Järvelän perhoskokoelma
Kaustisella syntynyt Armas Järvelä (1918-2002) keräsi vuodesta 1960 lähtien noin 30.000 perhosta Suomesta ja ulkomailta. Järvelän kokoelmaa säilytetään Luontokokoelma Kiepissä ja siitä asetetaan yleisön nähtäville eri perhoslajeja aika ajoin vaihtuvin teemanäyttelyin.
