Keski-Pohjanmaan maakuntavaakunaksi on aikoinaan valittu Pohjanmaan vanhin vaakunasinetti Juhana III:n (1537-1592) ajalta.
Vaakunassa on sinisellä pohjalla hopeinen taakseen katsova näätä, jonka kynnet ja kieli ovat kultaa. Pohjassa on viisi hopeista naularistiä edustamassa jo 1500-luvulla olemassa olleita emäseurakuntia. Naularisti on kirkonrakentajien käyttämien puisten rakennusnaulojen tyylitelty jäljitelmä.
Maakuntahallitus valitsi maakuntalipun vuonna 2000. Lipun keskellä on taakseen katsova näätä sinisellä pohjalla ja lipun reunoilla on valkoiset reunapaalut. Lipussa on perinteisen vaakunan tunnusmerkit.
"Kiuru liversi intohimoisesti kohotessaan haaleata taivasta vastaan", kirjoitti F.E. Sillanpää. Moni meistä on maannut selällään nurmella ja seurannut kotikiurun nousua taivaalle. Kiurun lauluun kuuluu matkintoja ja kirkkaita ääniä. Kansa uskoo, että syömällä raa'an kiurun munan saa kauniin lauluäänen! Tämä lakeuksien lintu sopii mainiosti Keski-Pohjanmaan tunnukseksi. Se laulaa herkeämättä pohjalaisille ihmisille, kissankelloille ja kiurunkannuksille.
Kissankellon, keskikesän kukan, siro olemus ja nuokkuvat, taivaansiniset kukat herkistävät jokaisen mielen takaisin lapsuuden suviselle niitylle pehmeään tuuleen ja auringonpaisteeseen, heinäsirkkojen, perhosten ja keijukaisten maailmaan. Kellokukkia on Suomessa kymmenen lajia, eräät yleisiä ja useat kissankelloa isompikukkaisia. Silti erityisesti kissankello vetoaa meihin, kaiketi juuri vaatimattomuudellaan.
.jpg)
Yleisin keskipohjalainen gneissityyppi on kiillegneissi. Se on harmaa tai punaraitainen ja liuskeinen kivi. Siinä vuorottelevat karkearakeiset kerrokset ohuiden, hienorakeisten kerrosten kanssa. Punertavat graniittiset suonet ovat yleisiä. Gneissit ovat syntyneet vuorijonon rapautumistuotteista, maasälpä-, kalkki- tai rautarikkaista hiekoista tai savista, taikka tulivuorten purkaustuotteista, laavoista ja tuhkista.
